10.4.2026

Katselin Yle'n järjestämän Kohti Vaaleja - etkot lähetyksen ja erityisen huomioini sai Suomen Yrittäjät ry'n pääekonomisti Päivi Puonti.

Pääekonomisti Päivi Puonti sanoi sen, mikä olisi pitänyt sanoa jo moneen kertaan viimeisen kolmen vuoden aikana täysin suoraan. Suomen yrityksistä valtaosa on pienyrityksiä.
Luulen, että vieläkin suurempi osa on yksinyrittäjiä. Me tarvitsemme jatkossa päättäjät, jotka painottavat yksinyrittäjien - sekä pk - yritysten asiaa.

Kaikenlaista yrittämistä tarvitaan ja tähän kannattaa panostaa.

Tämä siis sillä, mikäli tavoitteemme on luoda aitoa kasvua ja verojen madaltamiseksi tarvittuja toimia.
Kasvua syntyy, kun työ, pääoma ja osaaminen siirtyvät tuottavampaan käyttöön, uusia yrityksiä syntyy, kannattavat yritykset kasvavat ja investoinnit lisääntyvät. Siksi päätökset, jotka purkavat yrittämisen esteitä, vähentävät hallinnollista taakkaa, helpottavat rahoituksen saamismahdollisuuksia, parantavat osaavan työvoiman saatavuutta ja pitävät verotuksen ennakoitavana, tukevat kasvua.

Pk-yritykset muodostavat käytännössä suurimman osan Suomen yrityskannasta ja nuoret/kasvavat yritykset ovat tutkimuksissa yliedustettuja työpaikkojen luomisessa. Jos halutaan lisää kasvua, työtä ja myöhemmin mahdollisuuksia keventää verotusta, politiikan pitää parantaa erityisesti yksinyrittäjien, mikroyritysten ja pk-yritysten kasvuedellytyksiä.

2025 merkintöjä

"Olen viimeaikoina huomannut youtuben elämäntapatubessa kasvavan trendin, jossa kerrotaan ”on – the – road” tyyliin pienten – ja keskisuurten yritysten ahdingosta eripuolilla yhdysvaltoja. Tämän voisi helposti ynnätä syyksi, jonka taustalla kämyilee vain ja ainoastaan Trumpin talouspolitiikka, mutta tosiasiassa – trendi näine hyvineen näyttäisi jatkuneen jo vuosien ajan. Huomasin miettiväni aamuyön tunteina, että mikä tämän ilmiön taustalla on. Miksi juuri pienet  – ja keskisuuret yritykset menevät vuodesta toiseen kiihtyvällä tahdilla yritysten hautausmaalle..

Tutkittuani asiaa tarkemmin huomasin, että valtaosin hautausmaalle päätyvät, kuten olettaa saattoikin – palvelualoja edustavat yritykset. Tässä taas vaikuttavat monet eri tekijät, joista muutamia listatakseni ovat luonnollisestikin Kustannusten nousu. Energian sekä raaka-aineiden mutta myös vuokrien ja erityisesti työvoiman kustannukset ovat nousseet. Tämä on iskenyt jo pidemmän aikaa erityisesti työvoimavaltaisiin palvelualoihin, kuten ravintoloihin, kampaamoihin ja hoiva-alalle. Eittämättä ongelmallista on myös kuluttajien ostovoiman tilanne, joka on heikentynyt inflaation ja korkojen nousun myötä, mutta myös palkkakuopassa olevien työntekijöiden määrällisenä kasvuna. Toisinsanoen – peruselämän kulut ovat nousseet niin korkeiksi, ettei ylimääräistä rahaa ole käytettävissä luottokorttien mentyä tappiin tai lainojen noustua kriittiselle tasolle. Toisinsanoen – palveluita, erityisesti ei-välttämättömiä kuten kauneushoitoja tai ravintolapalveluja, käytetään vähemmän. Tämä on koetellut palvelualojen yrityksiä aikaisempaa enemmän. Monet pienyritykset ottivat velkaa korona-aikana tai sen jälkeen, mikä ei tilannetta viimeisten vuosien aikana ole helpottanut sillä korkojen nousu on tehnyt lainanhoidosta vaikeampaa.
Näiden lisäksi monilla palvelualoilla on vaikeuksia löytää työntekijöitä, mikä rajoittaa toimintaa ja tuloja. Tähän vaikuttaa myös palvelualojen palkkakehityksen hitaus, mikä ei tee palvelualan perustyöstä houkuttelevaa pitkällä tähtäimellä. Digitaaliset palvelut ja verkkokauppa ovat syrjäyttäneet perinteisiä palvelumuotoja. Esimerkiksi kivijalkaliikkeet tai perinteiset matkatoimistot ovat vaikeuksissa. Eikä tätä olla ymmärretty hyödyntää esimerkiksi kuntapolitiikan tasolla riittävästi. Edelleenkin pitää painottaa, että kuntapolitiikkaa pitäisi luoda vahvasti etupeltoon, ennakoiden ja huomioiden mahdollisuuksien suuntaviivoja. Ei koskaan sitä, mikä on toiminut vuosikymmeniä tai vuosiakaan sitten. Näille on tietenkin paikkansa, mutta yrittäjyys kuluu ja muuttuu. Jos tähän ei panosteta, niin yrittäjyydestä vähitellen tulee kannattamatonta. Niinhän se aina on ollut. Kun yrittäjä pysähtyy laakereilleen lepäämään alkaa usein pitkä kausi, joka edeltää yritystoiminnan päättymistä. Tämän lisäksi pitää nostaa esiin merkittävistä merkittävin syy, josta ei mielellään puhuta. Skimaaminen. Eli, käytännössä Ylikilpailu ja ketjuuntuminen. Suuret ketjut ja alustatalouden toimijat (esim. Wolt, Uber, Airbnb) syövät pienten paikallisten toimijoiden markkinaa. Toisinsanoen, alkutuotantoa ei enää suosita yrittämisessä. Lähinnä yrittämisen menestystarinat ovatkin skimmaamiseen painottuvia, jossa on vähemmän tuotteen valmistamiseen pyrkimistä ja ainaisempaa enemmän tuotteen monistamista. Mielestäni tämä on ongelmallista yrittämisen kannalta. Ja usein huomaankin miettiväni, että voidaanko skimmaamiseen painottuvan yrittämisen kohdalla enää puhua yrittämisestä ollenkaan.

Skimmaaminen eli voittojen ja arvon siirtäminen ketjun yläpäähän ilman, että tuotantoketjun pohjalle jää riittävästi katetta, vaikuttaa yhteiskuntaan pitkällä aikavälillä useilla tavoilla – ja erityisesti se nakertaa alkutuotannon houkuttelevuutta. Ketäpä siis kiinnostaisi alkutuotanto, kun tuottajan saama osuus on mitätön verrattuna esimerkiksi miljoonia ja miljardeja tahkoaviin yläpään käärijöihin. Enkä tarkoita viisumiestämme historian euroviisuissa. Lisääntynyt ”yrittäjyys” skimmaamisen muodossa vaikuttaa valitettavan houkuttelevana kokonaisuuten ja aiheuttaa pitkässä juoksussa suuri yhteiskunnallisia ongelmia, joiden vauhtiin mm. päättäjät ovat imeytyneet nykyisellään kuin kärpäset tikkunekkuun menneiden hellekesien aikaan.

Skimmaamisyrittämiseen sukeutuneessa yhteiskunnassa taloudellinen arvo kasaantuu muutamille suurille, usein ylikansallisille toimijoille. Pienet yritykset, käsityöläiset, viljelijät ja paikalliset palveluntarjoajat jäävät marginaaliin. Tämä lisää alueellista ja taloudellista epätasa-arvoa. 

Tämä näkyy ihan käytännössäkin esimerkiksi maataloustuottajien ahdinkona, ja ehkä konkretisoituneimmin kauppojen jauhelihyllyjen tyhjyyttään ammottavina arkipäivän ilmiöinä. Yrittämisen pitäisi painottua enemmän alkupään tuotantoon. Enemmän osaamiseen. Vähemmän poppamiesten ja keinottelun suuntaan. Tiedän hyvin, että tämä ei kuulosta yhtään kivalta, mutta osaaminen vain on sellainen asia, että kun se loppuu, niin vähitellen jäämme laakereillemme makaamaan ja pitkä matka kohti loppua on alkanut. Toisinsanoen – kun ylävirran toimijat (alustat, ketjut) vievät suuren osan tuotosta, pienyrittäjillä ei ole varaa investoida, maksaa työntekijöille kunnolla tai edes pysyä hengissä. Tämä kaventaa yrittämisen mielekkyyttä ja tukahduttaa innovatiivisuutta. Tämä tarkoittaa pienyrittäjyyden romahdusta.

Yhteiskunta, joka tällaiseen suuntaan lähtee on valinnut tiensä.

Tästä seuraa myös Työmarkkinoiden muutos. Kun tällainen logiikka hallitsee, työntekijöistä tulee helposti korvattavia suorittajia, eikä heidän osaamistaan tai hyvinvointiaan arvosteta. Tämä rapauttaa työmotivaatiota ja ammattiylpeyttä.
Alkutuotannon osalta ongelmat kasvavat loputtomiin, kun välittäjät, välikädet ja isot ostajat ottavat ison osan tuotteen loppuhinnasta, jolloin tuottajalle jää vain murusia. Esimerkiksi maitotilan saama litrahinta ei kata kustannuksia, vaikka marketin hinta nousee. 

Nuoret eivät halua ryhtyä viljelijöiksi tai kalastajiksi, koska työtä on paljon ja tuotto vähäistä – ellei sitten peräti miinusmerkkistä. Tuloksena on ikääntyvä tuotantokunta ja kotimaisen ruuantuotannon hiipuminen. Tämä ei missään nimessä ole suunta, johon meidän kannattaisi mennä. Se näkyy nyt. Se näkyy jo nyt. Ja lopulta, kun markkinat eivät palkitse riittävästi, alkutuotanto jää riippuvaiseksi valtion tuista. 

Tämä tekee toiminnasta äärimmäisen haavoittuvaa poliittisille muutoksille.
Lopussa seisoo kuitenkin romahdus ja mahdollisuus johonkin uuteen. Mutta onko se uusi, mikä romahdusta seuraa toivottavaa? Siinäpä pulma. Sitä on vaikea ennustaa. Toiveissa olisi, että arvo jäisi lähemmäs alkupään tuottajaa, mutta onko tähän vielä volyymia? Onko tähän kapasiteettia? 

Kun  Omavaraisuuden tuottamisen taso heikkenee tai oikemmin, kun kotimainen alkutuotanto hiipuu, riippuvuus tuonnista kasvaa. Tämä heikentää huoltovarmuutta ja tekee yhteiskunnasta haavoittuvamman kriiseille.
Arvo pitää saada jäämään lähemmäs tekijää. 

Sen pitää olla sitä, mihin meidän pitäisi tähdätä.

Kuntatasolla tämä tarkoittaa sitä, että rakenteita muutetaan niin, että pienyrittäjä voi toimia omilla ehdoillaan, eikä pelkästään suurten rakenteiden osana tai reunaehtona. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että kunnat voisivat yhdessä alueensa kanssa vaikuttaa poliittisesti mm. tuottajahintojen läpinäkyvyyteen, sekä edistää kansallista politiikkaa, joka hillitsee skimmausta (esim. sääntely suurten ostajien hinnoittelukäytännöistä).

***

2025 merkintöjä

Suomen pitäminen asuttuna on mahdollista ja hyödyllistä muuttuvassa maailmassa. 

Meidän pitää pystyä huolehtimaan siitä, että Suomi ja Suomalainen yhteiskunta on koko maamme kattava ihanne jatkossakin. Niin ei saa käydä, että Suomesta löytyy alueita, joilla ei asu ihmisiä, koska peruspalveluiden saatavuus on vielä 2030 luvullakin puutteellista. 

Nykyteknologiaa ja nykyteknologian sekä tietoteknisten ratkaisujen keinoja hyödyttäen Suomen pitäminen asuttuna sielläkin mistä palvelut nyt puuttuvat, tai missä palvelut ovat puutteellisia - ja mistä ihmiset nykyään joutuvat muuttamaan työn sekä palveluiden puuttumisen vuoksi pois ei ole kestävä selityksen malli yhtään millekään. 

Koronan aikaan yhteiskunta otti jättiharppauksen mahdollisuuksien suuntaan kaikessa, mikä nykyisellään on arkipäivää. Huomisen Suomessa välimatkojen taittaminen on mahdollista kolmanneksessa siitä, mitä välimatkojen taittaminen nykyisellään kestää. Ja kaikki tämä teknisten mahdollisuuksien vuoksi. 

Jos tätä nykyä kestää liikkua 30 kilometrin matka 20 minuuttia, niin vielä ennen vuotta 2030, jos tekniikkaan halutaan panostaa ja jos otamme ihanteeksemme olla jälleen ratkaisujen ja kehityksen huippumaa tuo matka kuljetaan alle kymmenessä minuutissa.

Esimerkiksi droonien käyttökelpoisuudelle yhteiskunnan palveluiden laajentamisessa on tuskin käytännössä rajoja.
Uskon, että tulemme kokemaan positiivisen yhteiskunnallisen kukoistuksen kaikilla sellaisilla yhteiskunnan osa-alueilla, joihin uskallamme panostaa hurjaa vauhtia kehittyvän älyteknologian ja tietoteknisten ratkaisujen muodossa - muutaman vuoden sisään. Toki tulemme kuulemaan monenlaisia soraääniä ja niin kuuluukin. Muutos on pelottavaa ja uhkaavaakin. Uskon kuitenkin siihen, että palveluverkkojen kehittymisen myötä, Suomen pitäminen asuttuna tulevaisuudessa on kokonaisuudessaan mahdollista.

Me tarvitsemme kuitenkin poliittista pelisilmää, jolla mm. mikro - ja pk.-yrittäjiä ja yrityksien mahdollisuuksia toimia maailmanlaajuisissa verkostoissa ylläpidetään tehokkaasti myös muualla kuin kaupunkikeskittymissä.

Kun teknologia laajenee tiuhaan asuttujen asuinalueiden reunoilta, niin teknologian mahdollisuudet mahdollistavat aiempaa laajemmat tietotekniset ratkaisut sekä niiden käyttöasteen myös haja-asutusalueilla sekä maaseudulla.

Kenties ja toivottavasti tulemme näkemään myös maatalouden arvostuksen uudelleennousua isompien ja pienempien tuottajien toimesta, kun palvelurakenne todella lähtee kehittymään.

Tulevaisuus tulee. Olimmepa me mitä mieltä siitä tahansa.
Tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin olisi hyvä varautua jo nyt.
Ennalta.

***

2025 merkintöjä

Perheitä, lapsia ja nuoria ei saa unohtaa.
Perheille suunnattujen palveluiden toteuttaminen  pitää olla joustavaa ja saumatonta. Lapsiperheille pitää toisin sanoen olla helposti saavutettavia hoitopaikkoja sekä lapsiperheiden arjen haasteisiin ja onnistumisiin vastaavia palveluita. Ihmisten ei pidä joutua muuttamaan pois kodeistaan vain, koska päättäjien työ jää kesken sen kanssa, että palvelut saavuttaisivat ihmiset siellä, missä ihmiset asuvat. Nykyteknologiakin tämän jo mahdollistaa - kyse on lähinnä arvoista. Nuorille pitäisi olla nykyistä enemmän mahdollisuuksia harrastaa, kehittää itseään, oppia uutta ja tutustua mahdollisuuksiin, joita elämällä ja ennenkaikkea maailmalla on tarjota. Toisaalta ajattelen myös niin, että nuorten ääni ei kuulu oikein missään - joten ehkä nuorilla pitäisi olla myös oma vaikuttamisen kanava sille, mitä he toivovat löytyvän. Tässä varmasti paikallisilla kouluilla voisi olla mahdollisuus lisätä nuorten äänen esille tulemista.

Mikäli perheet voivat pahoin, voivat lapset pahoin. Mikäli lapset voivat pahoin, voivat huomisen nuoret pahoin. Tämä vaikuttaa monella tapaa siihen mitä tulevaisuutemme tulee olemaan. Tulipalojen sammuttelu "sitten jälkeenpäin" ei ole kestävää kehitystä. Meidän on panostettava myös ennakoiden perheiden tilanteiden kärjistymiseen.

Helppoja ratkaisuja ei välttämättä ole, mutta kykyä joustaa, perheiden tilanteiden mukaan, tulee olla.
Tulevaisuuden suomessa inhimillinen pääoma, osaajien toimesta on tärkeässä asemassa.
Mikäli haluamme, että kansainvälinen kilpailukykymme pysyy jonkinlaisella tasolla vuoden 2030 jälkeen, on meidän varmistettava - että elämä tarjoaa mahdollisuuksia toteuttaa itseään, opiskella, yrittää, tehdä työtä, perustaa koti ja perhe.
Elämän perusasioita.

Meidän pitää huomioida, että elämä lähtee, kaikella tapaa - pienestä liikkeelle.

Siksi meidän on myös varmistettava, että tämän päivän koululaiset, lapset ja nuoret  saavat elämäänsä hyvän ja turvallisen alun sekä mahdollisuuksia, joiden kautta elämä jatkossakin on parempaan päin menevää.

***

2025 merkintöjä

Ihmisiä on aina ollut eri tuloluokissa. Niin se vain on. Ellei meillä sitten yht’äkkiä päädytä sellaiseen yhteiskunnalliseen ajattelun tapaan, että kaikilla pitäisi olla samansuuruinen toimeentulo riippumatta siitä, mitä me teemme työksemme, niin näin se tulee olemaan myös jatkossa. Paljolti on kiinni – puhuttaessa toimeentulosta, siitä – että mikä on ihmisen kyky tehdä työtä, josta saatavalla palkalla hänen pitää tulla toimeen. Keskimäärin palkka joka pitäisi joka kuukausi pakollisten laskujen ja verojen jälkeen jäädä käteen on nykyrahassa arvioiden 500 – 800€. Tämä on noin 16 – 26€/pvä. Se, että ihminen saadaan työllistettyä, toivottavasti mahdollisimman pitkäksi aikaa - ei saisi kuitenkaan tarkoittaa, että työllistämisen ehdot ajavat työllistäjän mahdollisuuksien ohitse. Työehdoista sopiminen pitää olla samaan aikaan reilua, mutta myös tosiasioihin nojaavaa. 

Elämä on joka tapauksessa kalliimpaa, kuin päätöksien tasolla ollaan oletettu, joten käteen jää nykyrahassa arvioiden, kaikkien pakollisten laskujen vähemmän, kuin pitäisi jäädä.

Vaihtoehdot ovat vähissä mikäli palkka ei riitä perheen elättämiseen tai elinkustannuksiin. Valitettavasti vaihtoehtona on useamman kuin yhden työn tekeminen.

Näiden lisäksi pidemmän taipaleen takana ovat perinteiset vaihtoehdot, joiden kautta arjen elämää luodaan lapsuudesta nuoruuteen ja nuoruudesta aikuisuuteen. Toisinsanoen - opiskeleminen mahdollisimman hyväpalkkaiselle alalle tai yrittäminen ja arvon luominen itse sellaisissa määrin, että tulot kattavat hyvin sellaisen elämän, mitä kukin ihminen haluaa elää. 

Mahdollisuuksia tällaisten elämäntapojen tavoittelemiselle on Suomalaisessa yhteiskunnassa perinteisesti arvostettu ja pidetty yllä. Nyt suuntaa ollaan kuitenkin muutettu sellaiseksi, että aivan kaikkien kohdalla yhtäläiset mahdollisuudet ovat hieman hankalammin tavoitettavissa. Jokaisella meistä on lähtökohtaisesti velvollisuus itse kehittää itseämme, mutta mahdollisuuksien mahdollistaminen on päättäjien päätösten takana. Päättäjien pitääkin olla hereillä muuttuvassa maailmassa. Pitää uskaltaa ja osata ennakoida mahdollisuuksia sekä yhteiskunnallisten trendien vaikutusta tänään, huomenna ja tulevaisuudessa.

Meillä on kuitenkin tuhansia -, kymmeniä-, ellei peräti satojatuhansia ihmisiä, joiden työstä, työharjoitteluista, työvoimatöistä tai opiskeluiden kustantamiseen tarkoitetuista tukirahoista ei jää käteen sellaista määrää rahaa, jolla he kustantaisivat oman tai perheensä elämää. Näin ei ole hyvä. Ratkaisu ei tällöin, mikäli haluamme kutsua itseämme sivistysvaltioksi – voi olla, että heikennetään näiden ihmisten tilannetta entisestään. Me tarvitsemme epäonnistumisten sijaan onnistumisia. Kun on mahdollisuuksia, voi tulla onnistumisia. Ihmisten ja mahdollisuuksien kohtaamista ei voi liikaa painottaa.

Mahdollisuuksien mahdollistaminen pitäisi olla mahdollista päättäjille – muussa tapauksessa päättäjät eivät ole tehtäviensä tasalla. Päättäjiltä pitää voida odottaa tällä hetkellä pelisilmää, jolla turvataan kansalaisten hyvinvointi ja peruspalveluiden tarjoama aito vastaus - aitoon inhimilliseen tarpeeseen. Suomalaiset kyllä joustavat, eivätkä katkea, mutta liika joustaminen on liikaa. Ihmiselämä ei ole vuoden, viiden tai kymmenen vuoden kuluttua samalla tolalla kuin tänään - tehtäessä päätöksiä. Päättäjien pitää pystyä parempaan. Meidän kaikkien pitää. Ja ne jotka eivät pysty - heitä ei saa unohtaa. Ihmisten ja mahdollisuuksien kohtaaminen pitää olla sisäänkirjoitettuna yhteiseen tarkoitukseemme siitä, mitä on olla Suomalainen.

***

2025 merkintöjä

tulevaisuuden Suomen tulee olla niin Suomalainen, kuin se suinkin on mahdollista. Tämä ei sulje ketään pois ihonvärin, kulttuurin, uskonnon tai esimerkiksi seksuaalisuuden monimuotoisuuden tiimoilta. Erimielisyyksiin, samanmielisyyksiin, eri näköaloihin, eri poliittisiin ihanteisiin, eri tapoihin elää ja olla pitää olla mahdollisuus juuri sellaisenaan, kuin nämä kaikki erilaisuudet ja samankaltaisuudet esiintyvät. Mielestäni minkäänlaiseen muuhun malliin meillä ei ole, tai kuulukaan olla varaa. 

Sen on osoittanut maailman liikehdintä, riippumatta siitä mitä tekijät liikehdinnän taustalla ovat. Maailma ja maailmamme muuttuu aivan varmasti, ja maailman muutoksessa ja murroksessa meillä Suomessa on mahdollisuus ja ylpeydenaiheita menestyä ja pysyä Suomalaisina, Suomen asiaa edistävinä kansalaisina.

Jos me emme ole valmiita panostamaan kansalaistemme hyvinvointiin, koulutukseen, osaamiseen ja uskoon siitä, että tulevaisuus on mahdollisuus, niin uskon, että tulevaisuudessa me emme kovin hyvin, jos ollenkaan kansainvälisillä markkinoilla elävässä kilpailussa tule pärjäämään.

Tulevaisuuden Suomi kuuluu eittämättä Pohjois -Eurooppalaiseen kansojen perheeseen, jossa Suomi on edelläkävijä teknologisten innovaatioiden, teknisten sekä tieteellisten suuntaviivojen kehittäjänä ja valmistajamaana. Sille saralle meidän on hyvä kuulua.
Tulevaisuus tulee olemaan kaikkea muuta kuin menneisyys. Tulevaisuus tulee haastamaan menneisyyden arvomaailmaa erilaisten pyrkimysten muodossa. Meidän pitää tästäkin syystä olla maa, jonka asiana on pitäytyä korkean moraalin, korkean osaamisen ja lainsäädännöllä turvatun yhteiskuntamallin edistäjänä ja ylläpitäjänä. Läntisen maailman ihanteiden vaalijana meidän pitää olla yhdessä muiden läntisten maiden kanssa omien arvojemme vaalija sekä turvaaja.

Arvoinamme pitää olla ylpeys kansalaistemme hyvinvoinnin mahdollistamisesta, menestyksestä kansainvälisillä markkinoilla, mahdollisuus nauttia puhtaasta luonnosta, mahdollisuus elää elämää turvassa ja mahdollisuus kehittää itseämme, perheidemme, sukujemme ja yhteisöjemme asiaa sellaiseksi, ettei meidän tarvitse pelätä turvallisuutemme puolesta ulkoisten, eikä sisäisten pyrkimysten vuoksi.
Meidän pitää panostaa tulevaisuuteen niin, että kansalaistemme turvallisuus, mahdollisuudet, arvot,  osaaminen ja osaamisen kehittäminen ovat merkittävässä keskiössä kaikessa mihin ryhdymme.

***

2025 merkintöjä

Miten Suomen kehittyminen järjestetään?

Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana Suomen on vahvistettava koulutusjärjestelmäänsä ja varmistettava, että jokaisella kansalaisella on mahdollisuus osaamiseen ja työhön. STEM-aineisiin panostaminen, yrittäjyyskasvatus ja työn verotuksen keventäminen vahvistavat tulevaisuuden työllisyyttä ja taloutta. Samaan aikaan meidän tulee uudistaa turvallisuusjärjestelmää, suojata kriittinen infrastruktuuri ja ehkäistä syrjäytymistä. Julkishallinnon digitalisointi ja vihreän siirtymän tukeminen luovat uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Panostaminen lasten, nuorten ja nuorten aikuisten oppimisen edistämiseen pitäisi olla jokaisen ajatuksen taustalla, samaan tapaan kuin se, että päättäjien tehtävä on luoda mahdollisuuksia, jotka mahdollistavat asioiden tekemisen, työn tekemisen, uuden oppimisen ja tulevaisuuden Suomen sekä Suomalaisen elämämäntavan ylläpitämisen ja säilyttämisen.

Kahdenkymmenen vuoden kuluessa Suomen tulee vakiinnuttaa asemansa korkean osaamisen maana. Elinikäinen oppiminen on oltava oikeus, ja kansainvälinen osaaminen houkuteltava Suomeen selkeällä Talent Visa -mallilla. Työmarkkinat on rakennettava joustaviksi mutta reiluiksi, ja yhteiskunnan turvallisuutta on vahvistettava kyberpuolustuksella, yhteisöllisyydellä ja sääntelyllä, joka suojaa kansalaisdataa. Tämän rinnalla valtio voi investoida kotimaisiin huipputeknologioihin ja rakentaa Suomen brändiä vastuullisena vientimaana.
Neljänkymmenen vuoden kuluttua Suomi voi olla globaali johtaja koulutuksen, eettisen teknologian ja kiertotalouden aloilla. Yhteiskuntamme on silloin rakentunut vakaalle arvopohjalle, jossa kansalaiset eivät pelkää turvallisuutensa puolesta ja jossa jokainen voi kehittää itseään vapaasti. Teknologia ja datatalous palvelevat tulevaisuuden Suomessa myös yhteisöjä. Tämä itsessään mahdollistaa markkinoiden kehittämistä ja monipuolistamista yhä useamman Suomalaisen eduksi, mutta myös kaupankäyntiin ulkomaille. Kauppapaikkana internet on portti ympäri maailmaa. Se pitää huomioida jatkossa yhä enemmän. Yrittäjyyttä näiltä osin pitää mahdollistaa enemmän ja verkostoitumisen mahdollisuuksia on mahdollistettava! Työelämä tuleemyös joustaa ihmisten elämäntilanteisiin, jotta perusturva yhdistyisi aiempaa enemmän merkitykselliseen osallistumiseen työelämän ja yhteiskunnallisen ja taloudellisen vaikuttamisen saralla.

***

2025 merkintöjä

Meidän tulee säilyttää ylpeytemme hyvinvointivaltiosta, jossa menestys ei perustu sattumaan vaan yhteiseen tahtotilaan rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Tulevaisuuden Suomi kuuluu länsimaiseen arvoyhteisöön, mutta tuo siihen omat vahvuutensa: puhdas luonto, korkea osaaminen ja vakaa yhteiskunta. Arvomme – turvallisuus, osaaminen, mahdollisuus ja vapaus – eivät ole vain tavoitteita, vaan perusta, jolle rakennamme huomisen.

Meidän on toimittava mahdollisuuksien mukaan niin pian kuin mahdollista, jotta voimme katsoa tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Työllisyys, turvallisuus ja talous eivät ole toisistaan irrallisia, vaan toisiaan tukevia rakenteita. Tämän on näyttänyt työllisyyden, talouden ja turvallisuuden historia yhdessä ja erikseen.

Vahvistamalla näitä kaikkia, voimme varmistaa, että suomalaiset voivat elää tulevaisuudessa niin vapaasti, turvallisesti kuin vauraasti – yhdessä.
Ruuantuotannon omavaraisuusasteeseen ja alkutuottajien osuuteen pitää panostaa.
Tulevaisuuden Suomen ruokaturva rakentuu omavaraisuuden, älykkään tuotannon ja reilun alkutuottajatalouden varaan. Nykyiset globaalit kriisit ja toimitusketjujen haavoittuvuus ovat osoittaneet, että kotimaisen ruuantuotannon vahvistaminen on kansallinen turvallisuuskysymys.
Suomi voi nostaa omavaraisuusastettaan hyödyntämällä tarkasti kohdennettua teknologiaa – kuten automaattisia kasvihuoneita, robotiikkaa ja tarkkuusviljelyä – jotka mahdollistavat suuremman tuoton pienemmällä resurssimäärällä. Samalla tulee panostaa maaseudun infrastruktuuriin ja energiaratkaisuihin, jotka tekevät paikallisesta tuotannosta elinkelpoista ja ympäristöystävällistä.

***

2025 merkintöjä

Alkutuottajien taloudellista asemaa on parannettava korjaamalla elintarvikeketjun tulonjakoa ja varmistamalla, että tuottaja saa työstään oikeudenmukaisen korvauksen. Näkisin niin, että alkutuottajalla pitäisi olla enemmän sananvaltaa siinä, minkälainen tuotantoketju ja miten järjestetty tuotantoketju alkutuotteelle syntyy. Välikäsiä pitäisi vähentää. Suuret jalostamot ovat monopolisoineet tulosta, eikä maatalous houkuttele työn kuormittavuuden sekä olemattomiin hävinneiden alkutuottajan saamien osuuksien myötä. Näin ei pitäisi olla. Suunta pitäisi olla enemmän kohti aitoa yrittäjyyttä. Kohti aitoja markkinoita.

Yhteiskunnan on kohdeltava viljelijää, ruuan alkutuottajaa - strategisena toimijana, ei pelkästään markkinoiden armoilla olevana yrittäjänä. Tuki- ja verojärjestelmien tulee palkita kestävistä tuotantotavoista ja ruoan kotimaisuudesta.

Nuoria tulee kannustaa maatalousyrittäjyyteen koulutuksen, pääoman saatavuuden ja sosiaalisen arvostuksen kautta. Näin Suomi voi rakentaa ruokajärjestelmän, joka on ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä – ja jossa suomalainen ruoka on ylpeyden aihe, ei itsestäänselvyys. Maatalous on yrittäjyyttä, ei vain tuotantoa. Tämä unohtuu liian usein, eikä tätä olla ymmärretty riittävästi. Alkutuottajista ja maatalousyrittäjistä on tullut ns. "pakollinen paha", koska ruokaa kuitenkin tarvitaan. Samalla ollaan unohdettu, että ilman ruuantuotantoa, ilman ruokaa ei meillä ole mitä syödä. Ja se on tullut kouriintuntuvaksi jauhelihahyllyjen tyhjentymisen muodossa. Alkutuottajalle kuuluu aiempaa reilumpi osuus tuotteen loppuhinnasta. Nykyinen malli ei tee maatalousyrittäjyydestä millään tavalla kestävää tai kannattavaa. Nykyinen elintarvikeketjutus on aivan liikaa keskittynyt, mikä luonnollisestikin syö tuottajan asemaa ja heikentää tuottajan toimeentuloa. Samaan tapaan kuin hallinnon muillakin osilla, elinvoimainen Suomi edellyttää hajautettua palveluverkkoa ja elinkeinorakennetta.

***

2025 merkintöjä

Vaihtoehtoja nykyiselle mallille on lukuisia. Voitaisiin lisätä paikallista jalostusta ja suoramyyntiä. Nykyinen teknologinen kehitys sekä tietoliikenneyhteyksien mahdollisuudet tämän mahdollistaa. Osaaminen näiden asioiden saralla on usein kuitenkin joko puutteellista tai muutosvastarintaa herättävää. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että kun digiloikkaa esimerkiksi markkinoiden suuntaan otetaan - otetaan usein suuntaa myös laajenevimpien markkinoiden suuntaan. Ja ei - en tarkoita, että kaikki haluaisivat laajentaa markkinoitaan, mutta jos halutaan tehdä maatalousyrittäjyydestä keskiö, niin silloin laajentaminen on osa kilpailua. Toisin sanoen - meidän pitää luoda uusia liiketoimintamalleja maaseudulle. Tämä tarkoittaa jakelukanavien monipuolistamista, välikäsien vähentämistä ja logistiikan tehostamista tuottajalähtöisesti.
Tulevaisuus voi olla myös hyvä.

***

2025 merkintöjä

Suomen tulevaisuuden turvaaminen vaatii kokonaisvaltaisen, useita aloja yhdistävän lähestymistavan. Ehdotettu nelipilarinen järjestelmä tarjoaa keinot, joilla maamme voi kehittyä teollisesti, turvallisesti, terveellisesti ja taloudellisesti – samalla kun inhimillinen ulottuvuus pysyy järjestelmän ytimenä. Historia opettaa, että vahvimmat yhteiskunnat ovat yhdistäneet teknisen kehityksen eettiseen vastuunkantoon ja yksilön mahdollisuuksien tukemiseen. Näin syntyy järjestelmä, jossa vapaus ja vastuu, perhe ja yhteisö, työ ja hyvinvointi kulkevat rinnakkain.
Suomen teollinen kehitys 1800-luvun lopulta lähtien on nojannut raaka-aineiden jalostamiseen, mutta tulevaisuudessa tuotannon kestävyys ja älykkyys nousevat tärkeimmiksi tekijöiksi. Automaatio, robotiikka ja tekoäly tarjoavat mahdollisuuden nostaa tuottavuutta ilman resurssien ylikulutusta. Teollisuutta ohjaavan mallin tulee nojata kiertotalouteen, jossa jäte muuttuu raaka-aineeksi ja energiankäyttö on puhdasta ja hajautettua. Suomesta voi tulla "pienen mittakaavan suurvalta" erikoistumalla korkean jalostusasteen tuotteisiin, kuten biosensoreihin, älymateriaaleihin ja hiilineutraaleihin koneisiin.

Tämä muutos vaatii investointeja koulutukseen, tutkimusinfrastruktuuriin ja julkisen sekä yksityisen sektorin tiiviiseen yhteistyöhön. Työntekijöiden uudelleenkoulutus on historiallisesti osoittautunut tehokkaaksi kriisin ratkaisijaksi – kuten Nokian jälkeisessä rakennemuutoksessa nähtiin. Tulevaisuuden työ on erilaista, mutta yhtä arvokasta. Inhimillinen arvo ei voi perustua vain tuotantoon, vaan kykyyn oppia ja sopeutua.

***

2025 merkintöjä

Turvallisuuskin kuluu. Turvallisuudenkin pitää uudistua.

Turvallisuuden käsite on laajentunut. Sotilaallinen puolustus on edelleen tärkeää, mutta nyt rinnalle ovat nousseet kyberturvallisuus, kriisinkestävyys ja yhteiskunnallinen eheys. Teknologian rooli turvallisuuden ylläpitäjänä on keskeinen. Älykkäät valvontajärjestelmät, digitaalinen uhkatiedustelu ja energiaomavaraisuus muodostavat uuden aikakauden "digitaaliset muurit".

Historia osoittaa kaikilta osin, että turvallisuus ei koskaan synny pelkällä voimalla – se syntyy luottamuksesta.
Perheiden ja yhteisöjen rooli kriisinkestävyyden ytimenä on kiistaton. Poikkeusolot, kuten pandemia, osoittivat, että yhteiskunnan liima on arkinen vastuu toisista. Tulevaisuuden turvallisuusmallin tulee yhdistää valtiollinen kapasiteetti ja ruohonjuuritason kyvykkyys. Kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen koulutuksella, informaatiolukutaidolla ja kriisiharjoittelulla antaa Suomelle aidon turvaverkon.
Turvallisuus on kokonaisvaltainen tila, jota ei siis mitata vain ulkoisten uhkien torjumisen tehokkuudella. Mikäli yhteiskunta ei saa jäseniltään luottamusta muuten, kuin kerran neljässä vuodessa vaalien merkeissä, ei voida puhua kokonaisvaltaisesta turvallisuudesta. Terveys ei ole vain hoitoa vaan hyvinvoinnin kokonaisuutta. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä ja perusterveydenhuolto ovat historiallisesti olleet menestystarinoita, mutta nyt ne kaipaavat päivitystä digitaaliselle aikakaudelle.

Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto – esimerkiksi biosensoreihin perustuva arjen terveydenseuranta – voi vähentää sairauksia ja hoitokuluja. Tekoälyllä voidaan analysoida terveysdataa yksilöllisesti, mutta sen käytön on oltava eettisesti läpinäkyvää.
Terve yhteiskunta syntyy yksilön ja perheen voimavaroista. Tuki mielenterveydelle, liikunnalle ja arjen hyvinvoinnille on investointi, ei kulu. Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy on paitsi inhimillinen velvollisuus, myös kansantaloudellinen välttämättömyys. Tulevaisuudessa meidän on tuotava terveys ihmisten koteihin – helposti, edullisesti ja arvostavasti. Samaan aikaan, meidän pitää kuitenkin voida huomioida elinvuosien lisääntymisen vaikutus ihmisten loppuvaiheen elämänlaatua tukevien palveluiden saatavuuteen. Meidän pitää täten uudistaa lainsäädäntöämme sellaiseen suuntaan, jossa palvelut vastaavat aidosti tarvetta, jonka jokainen meistä tulee kohdanneeksi. Palveluiden pitää vastata aitoon palveluntarpeeseen. Tämä ei ole ainoastaan moraalinen kysymys, tai taloudellinen tekijä. Tämä on isossa osassa yhteiskuntarauhan säilymisen tulevaisuutta. Kokonaisturvallisuutemme säilytetään inhimillisellä tarpeeseen vastaamisella ja tarpeeseen vastaamisen kautta mahdollistuneilla, yhteisöllisillä arvoilla.

Ei vain talous edellä, vaan talouden realiteetit ymmärtäen.
Taloudellinen kehitys ei saa tarkoittaa vain BKT:n kasvua, vaan sen on tuotava mukana inhimillistä kehitystä. Verotuksen tulee ohjata pääomia kestäviin investointeihin ja innovaatioihin, ei lyhyen aikavälin voittoihin. Julkinen sektori voi olla strateginen rahoittaja korkean riskin teknologioille – kuten energia- ja lääketieteen aloilla. Historia tuntee esimerkkejä, kuten Yhdysvaltojen DARPA tai Suomen Tekes, jotka mahdollistivat teknologisia läpimurtoja.

Taloudellinen vapaus edellyttää myös sosiaalista turvaa. Yhteiskunnassa, jossa yrittäjä tai yksinhuoltaja voi toimia pelkäämättä putoavansa pohjalle, luodaan uusia mahdollisuuksia. Itsensä kehittämisen mahdollisuus – koulutuksen, kulttuurin ja työn kautta – on avain inhimillisesti kestävään kasvuun.

Raha ei yksin luo hyvinvointia, mutta oikein suunnattu talouspolitiikka mahdollistaa sen.

***

2025 merkintöjä

Pidän hieman nurinkurisesti esimerkiksi maamiinojen palauttamista kokolailla hölmönä ajatuksena – koska sodankäynti itsessään on kehittynyt uudelle tasolle, ja maamiinat – vaikkakin ovat tappavia ja tehokkaita tappajia, eivät ole käytännössä enää sitä sodankäynnin todellisuutta 2025, joksi sodankäynnin todellisuus on muuttunut maamiinojen huippuvuosista.
Toki sulutteina, hidasteina, liikkumista rajoittavina aseina maamiinat toimivat edelleenkin – silloin, kun liikutaan maata pitkin – mutta menikö tämä aika jo? Data ukrainasta kertoisi, että miinotteiden käyttökelpoisuus on valitettavasti liukumassa historian hämärään ja uudenlaista sotaa käydään ”lentävien miinojen” ja ”kranaattilavettien” keinoilla milloin missäkin sotimiselle ja taistelulle on tarvetta. Parasta luonnollisestikin meille kaikille on rauha ja rauhassa elämisen tarjoamat mahdollisuudet. Juuri nyt tilanne on Suomessa hyvä ja voimme elää rauhassa, mutta uinahtamiseen ei ole varaa.

Pidän  riskialttiina sitä tosiasiaa, että kun kansalaisten tilanne rajojemme sisäpuolella kriisiytyy alkaa luottamus olemaan koetuksella. Jos kansalaisten luottamus tulevaan ja mahdollisuuksiin romuttuu, niin samalla romuttuu myös uskottava maanpuolustustahto. Suomi koostuu perheistä, ihmisyhteisöistä, yhteiseksi koetuista arvoista jotka syntyvät siitä kokemuksesta, että me kaikki olemme Suomalaisia ja että me kaikki olemme tärkeitä. Jos näin ei ole, ei voida luottaa siihen, että Suomea lopulta on. Tärkein maanpuolustuksellinen työ on siis edistää Suomen kansalaisten mahdollisuuksia ja hyvää.

Suomessa meidän pitää olla varautuneempia uhkiin ja uhkien ennaltaehkäisyn keinojen kehittämiseen. Satsauksia pitää tehdä käytännön tasolla sodankäynnin välineiden suuntaan, mutta myös tietoteknisten välineiden ja automatisoituneiden verkostojen kehittämisen keinoilla. Inhimilliset arvot eivät saa unohtua, mikäli haluamme, että meillä on maanpuolustuksellista henkeä, jonka kautta haluamme  varmistaa Suomalaisille yhteisiä arvoja, Suomalaisten yhteistä arvopohjaa.

Mitä tulee jalkaväkimiinoihin, niin huomaan ajattelevani, että vaikka sulutteina ja hidasteina ne toimisivatkin tehokkaasti - eivät ne saa olla korvaava toimenpide tai ase puolustusteknologian kentällä. Keinot ja osaaminen kuluvat ja muuttuvat tätä nykyä nopeasti vanhentuneiksi. Koulutuksessa pitää osata huomioida ennakoinnin osaamista teknologisten tietoliikennelaitteiden osalta niin, että olemme jatkuvasti askeleen edellä suhteessa meitä mahdollisesti uhkaaviin tekijöihin. Poliittisesti ja lainsäädännöllisesti tämä tarkoittaa, että me emme voi irtaantua yhteisesti sovituista, kansainvälisistä laeista enempää, kuin uskottava maanpuolustus edellyttää. Samaan aikaan meidän on kuitenkin pystyttävä turvaamaan kaikkien kansalaistemme hyvinvointi ja turvallisuus.  Kehityksen pitää jatkua ja edistää uskottavaa puolustusta.

Tämä ei ole siis vastalause jalkaväkimiinoja vastaan.

Pikemminkin niin, että jos näyttö esimerkiksi Ukrainasta on - joka tiettävästi tällä hetkellä on yksi maailman miinoitetuimmista alueista  ja vihollisen kärsimistä tuhoista valtaosa ollaan muilla (nykyteknologiaa hyödyntävillä aseilla) keinoin aiheutettu, niin silloin miinojen ja miinotteiden käyttömekanismi ei ole nykypäivää, vaan miinojen käyttömekanismia pitää tehostaa esimerkiksi älykkäämpään suuntaan. Nykyteknologia ja esimerkiksi tekoälyn avustuksella toimiva mekaniikka tämän mahdollistaa. Voisiko meillä on liikkuvia miinoja, jotka vaikeuttaisivat vihollisen olemista maamme rajojen sisäpuolella aikaisempaa enemmän  - ja voisiko miinoissa olla esimerkiksi ajastetusti tai ulkoisella lähteellä seurattava itsetuhomekanismi mahdollisen konfliktin loputtua? Tai voitaisiinko esimerkiksi ainoastaan laukaisumekanismi tehdä vaarattomaksi ulkoisesti. Vastaan kaikkiin näihin, että kyllä meillä voisi olla ja tehokkuus puolustusvälineenä tehostuisi aikaisemmasta huomattavasti! Miinojen käyttäminen niin kuin miinoja nyt ollaan aina käytetty – on tietenkin helppo ja halpa tapa ”näennäisesti” ratkaista maanpuolustuksellisia tarkoitusperiä. Mikä sekään ei ukrainasta tulevan datan perusteella ole vienyt asioita toivotun tehokkaaseen suuntaan. Edelleenkin painotan kuitenkin sitä, että sulutteina miinat ovat hyvä pelote. Ja käytännössä lähinnä pelote. Maanpuolustuksen tulevaisuus on hyvin pitkälti droonien ja muulla tavalla älykkäiden aseiden aikakautta.

Kiinnostuitko ajatuksistani?

Ota yhteyttä ja jutellaan lisää

info@anttiolavisalonen.com tai anttiolavisalonen@gmail.com