YRITTÄMINEN SUOMESSA

Tutkittuani asiaa tarkemmin huomasin, että valtaosin hautausmaalle päätyvät, kuten olettaa saattoikin – palvelualoja edustavat yritykset. Tässä taas vaikuttavat monet eri tekijät, joista muutamia listatakseni ovat luonnollisestikin Kustannusten nousu. Energian sekä raaka-aineiden mutta myös vuokrien ja erityisesti työvoiman kustannukset ovat nousseet. Tämä on iskenyt jo pidemmän aikaa erityisesti työvoimavaltaisiin palvelualoihin, kuten ravintoloihin, kampaamoihin ja hoiva-alalle. Eittämättä ongelmallista on myös kuluttajien ostovoiman tilanne, joka on heikentynyt inflaation ja korkojen nousun myötä, mutta myös palkkakuopassa olevien työntekijöiden määrällisenä kasvuna. Toisinsanoen – peruselämän kulut ovat nousseet niin korkeiksi, ettei ylimääräistä rahaa ole käytettävissä luottokorttien mentyä tappiin tai lainojen noustua kriittiselle tasolle. Toisinsanoen – palveluita, erityisesti ei-välttämättömiä kuten kauneushoitoja tai ravintolapalveluja, käytetään vähemmän. Tämä on koetellut palvelualojen yrityksiä aikaisempaa enemmän. Monet pienyritykset ottivat velkaa korona-aikana tai sen jälkeen, mikä ei tilannetta viimeisten vuosien aikana ole helpottanut sillä korkojen nousu on tehnyt lainanhoidosta vaikeampaa.

Näiden lisäksi monilla palvelualoilla on vaikeuksia löytää työntekijöitä, mikä rajoittaa toimintaa ja tuloja. Tähän vaikuttaa myös palvelualojen palkkakehityksen hitaus, mikä ei tee palvelualan perustyöstä houkuttelevaa pitkällä tähtäimellä. Digitaaliset palvelut ja verkkokauppa ovat syrjäyttäneet perinteisiä palvelumuotoja. Esimerkiksi kivijalkaliikkeet tai perinteiset matkatoimistot ovat vaikeuksissa. Eikä tätä olla ymmärretty hyödyntää esimerkiksi kuntapolitiikan tasolla riittävästi. Edelleenkin pitää painottaa, että kuntapolitiikkaa pitäisi luoda vahvasti etupeltoon, ennakoiden ja huomioiden mahdollisuuksien suuntaviivoja. Ei koskaan sitä, mikä on toiminut vuosikymmeniä tai vuosiakaan sitten. Näille on tietenkin paikkansa, mutta yrittäjyys kuluu ja muuttuu. Jos tähän ei panosteta, niin yrittäjyydestä vähitellen tulee kannattamatonta. Niinhän se aina on ollut. Kun yrittäjä pysähtyy laakereilleen lepäämään alkaa usein pitkä kausi, joka edeltää yritystoiminnan päättymistä. Tämän lisäksi pitää nostaa esiin merkittävistä merkittävin syy, josta ei mielellään puhuta. Skimaaminen. Eli, käytännössä Ylikilpailu ja ketjuuntuminen. Suuret ketjut ja alustatalouden toimijat (esim. Wolt, Uber, Airbnb) syövät pienten paikallisten toimijoiden markkinaa. Toisinsanoen, alkutuotantoa ei enää suosita yrittämisessä. Lähinnä yrittämisen menestystarinat ovatkin skimmaamiseen painottuvia, jossa on vähemmän tuotteen valmistamiseen pyrkimistä ja ainaisempaa enemmän tuotteen monistamista. Mielestäni tämä on ongelmallista yrittämisen kannalta. Ja usein huomaankin miettiväni, että voidaanko skimmaamiseen painottuvan yrittämisen kohdalla enää puhua yrittämisestä ollenkaan.

Skimmaaminen eli voittojen ja arvon siirtäminen ketjun yläpäähän ilman, että tuotantoketjun pohjalle jää riittävästi katetta, vaikuttaa yhteiskuntaan pitkällä aikavälillä useilla tavoilla – ja erityisesti se nakertaa alkutuotannon houkuttelevuutta. Ketäpä siis kiinnostaisi alkutuotanto, kun tuottajan saama osuus on mitätön verrattuna esimerkiksi miljoonia ja miljardeja tahkoaviin yläpään käärijöihin. Enkä tarkoita viisumiestämme historian euroviisuissa. Lisääntynyt ”yrittäjyys” skimmaamisen muodossa vaikuttaa valitettavan houkuttelevana kokonaisuuten ja aiheuttaa pitkässä juoksussa suuri yhteiskunnallisia ongelmia, joiden vauhtiin mm. päättäjät ovat imeytyneet nykyisellään kuin kärpäset tikkunekkuun menneiden hellekesien aikaan.

Skimmaamisyrittämiseen sukeutuneessa yhteiskunnassa taloudellinen arvo kasaantuu muutamille suurille, usein ylikansallisille toimijoille. Pienet yritykset, käsityöläiset, viljelijät ja paikalliset palveluntarjoajat jäävät marginaaliin. Tämä lisää alueellista ja taloudellista epätasa-arvoa. Tämä näkyy ihan käytännössäkin esimerkiksi maataloustuottajien ahdinkona, ja ehkä konkretisoituneimmin kauppojen jauhelihyllyjen tyhjyyttään ammottavina arkipäivän ilmiöinä. Syytän tästä erityisesti suuryritysten ja yhtiöiden suuntaan tapahtuvaa myötäilevää liikettä päättäjien taholla, mutta myös yritysmaailman polarisoitumista suuryritysten ja yhtiöiden kanssa jatkuvasti käytävään lobbauslinjaan. Yrittämisen pitäisi painottua enemmän alkupään tuotantoon. Enemmän osaamiseen. Vähemmän poppamiesten ja keinottelun suuntaan. Tiedän hyvin, että tämä ei kuulosta yhtään kivalta, mutta osaaminen vain on sellainen asia, että kun se loppuu, niin vähitellen jäämme laakereillemme makaamaan ja pitkä matka kohti loppua on alkanut. Toisinsanoen – kun ylävirran toimijat (alustat, ketjut) vievät suuren osan tuotosta, pienyrittäjillä ei ole varaa investoida, maksaa työntekijöille kunnolla tai edes pysyä hengissä. Tämä kaventaa yrittämisen mielekkyyttä ja tukahduttaa innovatiivisuutta. Tämä tarkoittaa pienyrittäjyyden romahdusta.

Yhteiskunta, joka tällaiseen suuntaan lähtee on valinnut tiensä. 

Tästä seuraa myös Työmarkkinoiden muutos. Kun tällainen logiikka hallitsee, työntekijöistä tulee helposti korvattavia suorittajia, eikä heidän osaamistaan tai hyvinvointiaan arvosteta. Tämä rapauttaa työmotivaatiota ja ammattiylpeyttä.

Alkutuotannon osalta ongelmat kasvavat loputtomiin, kun välittäjät, välikädet ja isot ostajat ottavat ison osan tuotteen loppuhinnasta, jolloin tuottajalle jää vain murusia. Esimerkiksi maitotilan saama litrahinta ei kata kustannuksia, vaikka marketin hinta nousee. Nuoret eivät halua ryhtyä viljelijöiksi tai kalastajiksi, koska työtä on paljon ja tuotto vähäistä – ellei sitten peräti miinusmerkkistä. Tuloksena on ikääntyvä tuotantokunta ja kotimaisen ruuantuotannon hiipuminen. Tämä ei missään nimessä ole suunta, johon meidän kannattaisi mennä. Se näkyy nyt. Se näkyy jo nyt. Ja lopulta; Kun markkinat eivät palkitse riittävästi, alkutuotanto jää riippuvaiseksi valtion tuista. Tämä tekee toiminnasta äärimmäisen haavoittuvaa poliittisille muutoksille. 

Lopussa seisoo kuitenkin romahdus ja mahdollisuus johonkin uuteen. Mutta onko se uusi, mikä romahdusta seuraa toivottavaa? Siinäpä pulma. Sitä on vaikea ennustaa. Toiveissa olisi, että arvo jäisi lähemmäs alkupään tuottajaa, mutta onko tähän vielä volyymia? Onko tähän kapasiteettia? Kun  Omavaraisuuden tuottamisen taso heikkenee tai oikemmin, kun kotimainen alkutuotanto hiipuu, riippuvuus tuonnista kasvaa. Tämä heikentää huoltovarmuutta ja tekee yhteiskunnasta haavoittuvamman kriiseille.

Arvo pitää saada jäämään lähemmäs tekijää. Sen pitää olla sitä, mihin meidän pitäisi tähdätä.
Kuntatasolla tämä tarkoittaa sitä, että rakenteita muutetaan niin, että pienyrittäjä voi toimia omilla ehdoillaan, eikä pelkästään suurten rakenteiden osana tai reunaehtona. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että kunnat voisivat yhdessä alueensa kanssa vaikuttaa poliittisesti mm. tuottajahintojen läpinäkyvyyteen, sekä edistää kansallista politiikkaa, joka hillitsee skimmausta (esim. sääntely suurten ostajien hinnoittelukäytännöistä).

* * * *

Mikroyrittäjien, sekä pienten - ja keskisuurten yritysten perustamisen mahdollisuuksia pitää uudelleen tarkastella niin, että yrittämisestä tulee oikeasti houkuttelevaa ja kannattavaa koko Suomen alueella. Jos yrittäjyys on sitä, mitä halutaan lisätä on meidän lähdettävä sieltä, mistä kaikki alkaa. Ei ole mielekästä ajatella, että yrittäjät yht'äkkiä alkaisivat ensitöikseen perustaa suuryhtiöitä, suuryrityksiä jne. Ensimmäinen yritys on käytännössä kaikkea muuta kuin suuri, vaikka yrityksestä ajan mennessä eteenpäin tällainen kehittyisikin yrittäjän vankalla uskomuksella ja jaksamisella.

Osan ihmisistä tulotaso jää väistämättäkin siitä, mikä on soveliasta ja riittävää. Tämä ei ole hyväksyttävää niiltä osin, kuin perusturvallisuus kansalaisten arjessa järkkyy tai uhkaa järkkyä. Perusturvallisuuden järkkyminen ja uhka sille, että perusturvallisuus tulee järkkymään tulevat yhteiskunnalle kalliiksi inhimillisesti, mutta myös suoraan taloudellisesti. Ihmiset ovat kokonaisuuksia ja ihmiset luovat kokonaisuuksia, jotka vaikuttavat maamme kokonaisvaltaisen tilanteen kehittymiseen sekä säilymiseen sellaisella tolalla, joka on Suomen edun mukaista.  Tällöin myös mahdollisuudet jäävät usein jalkoihin. Lopulta ihmiset pystyvät luomaan jonkinlaisen tulotason itsellensä – yrittämällä tehdä hieman enemmän, hieman paremmin. Tässäkin tärkeintä on, että riippumatta siitä, mitä ihmisten elämässä tapahtuu, pitäisi heillä olla mahdollisuuksia kehittää itseään, vaikuttaa omaan toimeentuloonsa esimerkiksi yrittämällä. 

Nyt ei ole näin. Yrityksen voi toki kuka tahansa perustaa, mutta kannattavan yrityksen perustaminen rakenteellisista syistä johtuen on eri asia.
Harvempi meistä siis perustaa ensimmäiseksi miljoonia tahkovan, monia satoja tai kymmeniä ihmisiä työllistävän yrityksen tai yhtiön. Edelleenkin, jos yrittäjyyttä halutaan edistää ja yrittäjyyden asiaa kehittää - pitää meidän huolehtia mikro- ja pk - yrittäjien aseman kohentamisesta. 

On luotava mahdollisuuksia sille, yrityksen alkutaival on aikaisempaa veto - ja pitovoimaisempi. Eittämättä tärkeänä tekijänä ajattelen myös nyt pitkään politikoinnin aiheena olleen YEL – järjestelmän valuvikoja.YEL-järjestelmä pitäisi voida uusia vastaamaan paremmin pienituloisten ja yrittäjän uran alkuvaiheessa olevien yrittäjien tilannetta. Nykyinen YEL - järjestelmä ei tätä mahdollista. 

Ollaan ikäänkuin salavarkain nakutettu pöytään ehdot mitä pitää tapahtua, mutta tapahtuakseen pitää pystyä taipumaan kaksin kerroin ja poikittain sellaisiin asentoihin, joihin inhimillisesti ei ole käytännössä mielekästä pyrkiä taipumaan. Huomaan ajattelevani, että politikoinnin aika tämän asian kanssa pitäisi olla sellaista, jolla ei ainoastaan napsita poliittisia pisteitä, vaan asiassa tehtäisiin sellaisia muutoksia, jotka tekevät mikro - ja pk - yrittäjyydestä mahdollista, kannattavaa ja järkevää.

Maailmanpolitiikan muutokset, kuten talousnationalismi ja geopoliittiset jännitteet, vaikuttavat pk-yritysten toimintaympäristöön. Pk-yritykset voivat kuitenkin toimia resilienssin ja sopeutumiskyvyn moottoreina, erityisesti hajautettujen tuotantoketjujen ja paikallisen innovaation kautta. Suomen on tärkeää tukea pk-yrityksiä näissä rooleissa.

Pk-yritysten kehittäminen on keskeistä Suomen talouden vahvistamisessa. Lyhyellä aikavälillä painopiste on kasvuhakuisuuden ja digitalisaation vahvistamisessa. Keskipitkällä aikavälillä keskitytään kestävään kasvuun ja kansainvälistymiseen. Pitkällä aikavälillä pk-yritykset toimivat yhteiskunnan uudistajina ja alueellisen kehityksen moottoreina. Tämä edellyttää johdonmukaista politiikkaa, investointeja ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä.​

Pk-yritykset kohtaavat kasvun esteitä, kuten korkean kustannustason ja rahoitusrajoitteet. Yli 40 % pk-yrityksistä on ilmoittanut merkittäväksi ongelmaksi yrittämisen jatkamiseksi tai yrittäjänä toimimiseksi rahoitusrajoitteista. Näiden esteiden ja rajoitteiden purkaminen tulisi olla tulevaisuuden Suomessa aiempaa enemmän huomioitua poliittisesti. Päätösten kautta yrittäjien mahdollisuuksia toimia yrittäjinä tulisi edistää aikaisempaa suopeammin ja niin, että yhä useampi Suomalainen näkisi yrittäjyyden mahdollisuutena ja mahdollisena keinona ansaita toimeentulonsa tulevaisuudessa.  Mahdollisuuksien ja yrittäjien kohtaamiseen tulee tulevaisuuden Suomessa panostaa aiempaa enemmän. Se on todennäköisesti parasta, tai ainakin tulevaisuuden kannalta mahdollisuuksia mahdollistavaa ajattelua ja politiikkaa. 

Vaikka mantra onkin jo vanha ja kulunut, niin - niin se vain on, että yritykset viimekädessä luovat työpaikkoja.
Jos me haluamme todella, että yrittäminen esimerkiksi kotikaupungissani Nokialla, mutta myös muualla Suomessa lisääntyy, pitää meidän ymmärtää, että useimmat yritykset lähtevät pienestä liikkeelle ja mikäli mahdollista kehittyvät nopeasti myös työllistäjiksi paikallisesti.

Pk-yritysten merkittävimmät esteet Suomessa vuonna 2024 liittyvät taloudellisiin ja rakenteellisiin tekijöihin. Tämä näkyy meillä Pirkanmaalla, sekä Nokialla, ja kyllä - oikeastaan koko suomessa. 

Selkeitä taloudellisia ja rakenteellisia sudenkuoppia pk - yritysten esteinä ovat sekä kustannusten nousu, rahoituksen saatavuus, kysynnän hiipuminen ja viimekädessä myös toimialakohtaisesti haastavat tekijät.

Esteitä voitaisiin poistaa, mutta vain, jos päättäjillä on pelisilmää, joka tällä hetkellä tuntuu puuttuvan valitettavan paljon ostopäätöksiä ja hankintapolitiikkaa toteutettaessa. Kotikaupungissani Nokialla on lukuisia hyvää työtä tekeviä yhtiöitä, yrityksiä ja työpaikkoja. Samaa voin onnekseni sanoa ympäri Suomen olevista yrityksistä.  

Viime vuosina työllistäminen on kuitenkin mennyt alamäkeen päin. Se ei johdu yrityksistä tai työpaikoista. Taloudenkin saralla pitää voida päättäjien osalta toimia niin, että ongelmia ennakoidaan, jolloin ennakoiden laskusuhdanteita saadaan turvaa taloudellisesti epävakaammille ajanjaksoille.