TULEVAISUUDEN SUOMI ON SUOMALAINEN

Minkäänlaiseen muuhun malliin meillä ei ole varaa. Sen on osoittanut maailman liikehdintä, riippumatta siitä mitä tekijät liikehdinnän taustalla ovat. Maailma ja maailmamme muuttuu aivan varmasti, ja maailman muutoksessa ja murroksessa meillä Suomessa on mahdollisuus ja ylpeydenaiheita menestyä ja pysyä Suomalaisina, Suomen asiaa edistävinä kansalaisina. 

Jos me emme ole valmiita panostamaan kansalaistemme hyvinvointiin, koulutukseen, osaamiseen ja uskoon siitä, että tulevaisuus on mahdollisuus, niin uskon, että tulevaisuudessa me emme kovin hyvin, jos ollenkaan kansainvälisillä markkinoilla elävässä kilpailussa tule pärjäämään.

Tulevaisuuden Suomi kuuluu eittämättä Pohjois -Eurooppalaiseen kansojen perheeseen, jossa Suomi on edelläkävijä teknologisten innovaatioiden, teknisten sekä tieteellisten suuntaviivojen kehittäjänä ja valmistajamaana. Sille saralle meidän on hyvä kuulua. 

Tulevaisuus tulee olemaan kaikkea muuta kuin menneisyys. Tulevaisuus tulee haastamaan menneisyyden arvomaailmaa erilaisten pyrkimysten muodossa. Meidän pitää tästäkin syystä olla maa, jonka asiana on pitäytyä korkean moraalin, korkean osaamisen ja lainsäädännöllä turvatun yhteiskuntamallin edistäjänä ja ylläpitäjänä. Läntisen maailman ihanteiden vaalijana meidän pitää olla yhdessä muiden läntisten maiden kanssa omien arvojemme vaalija sekä turvaaja. 

Arvoinamme pitää olla ylpeys kansalaistemme hyvinvoinnin mahdollistamisesta, menestyksestä kansainvälisillä markkinoilla, mahdollisuus nauttia puhtaasta luonnosta, mahdollisuus elää elämää turvassa ja mahdollisuus kehittää itseämme, perheidemme, sukujemme ja yhteisöjemme asiaa sellaiseksi, ettei meidän tarvitse pelätä turvallisuutemme puolesta ulkoisten, eikä sisäisten pyrkimysten vuoksi.  

Meidän pitää panostaa tulevaisuuteen niin, että kansalaistemme turvallisuus, mahdollisuudet, arvot,  osaaminen ja osaamisen kehittäminen ovat merkittävässä keskiössä kaikessa mihin ryhdymme. 

Suomella on tulevaisuudessa mahdollisuuksia, jos niin haluamme - säilyttää ja kehittyä korkean yhteiskunnallisen avoimuuden, yrittäjyyden ja mahdollisuuksien maana.  Mahdollisuuksia on myös olla hyvinvoiva, turvallinen ja kilpailukykyinen maa, mutta se vaatii pitkäjänteistä panostusta kansalaistemme osaamiseen, arvoihin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Maailma muuttuu nopeasti, ja Suomen on vastattava tähän murrokseen olemalla edelläkävijä teknologian, koulutuksen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden saralla. Meidän on tehtävä valintoja, jotka turvaavat työllisyyden, kansalaisten turvallisuuden, tuotannon ja talouden kestävyyden seuraavien vuosikymmenten aikana. Näiden valintojen pitää painottaa ensisijaisesti Suomalaisen yhteiskunnan etua, Suomen kansalaisten, Suomalaisten paremman arjen ja elämän tiimoilta. 

Miten Suomen kehittyminen järjestetään?

Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana Suomen on vahvistettava koulutusjärjestelmäänsä ja varmistettava, että jokaisella kansalaisella on mahdollisuus osaamiseen ja työhön. STEM-aineisiin panostaminen, yrittäjyyskasvatus ja työn verotuksen keventäminen vahvistavat tulevaisuuden työllisyyttä ja taloutta. Samaan aikaan meidän tulee uudistaa turvallisuusjärjestelmää, suojata kriittinen infrastruktuuri ja ehkäistä syrjäytymistä. Julkishallinnon digitalisointi ja vihreän siirtymän tukeminen luovat uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Panostaminen lasten, nuorten ja nuorten aikuisten oppimisen edistämiseen pitäisi olla jokaisen ajatuksen taustalla, samaan tapaan kuin se, että päättäjien tehtävä on luoda mahdollisuuksia, jotka mahdollistavat asioiden tekemisen, työn tekemisen, uuden oppimisen ja tulevaisuuden Suomen sekä Suomalaisen elämämäntavan ylläpitämisen ja säilyttämisen. 

Kahdenkymmenen vuoden kuluessa Suomen tulee vakiinnuttaa asemansa korkean osaamisen maana. Elinikäinen oppiminen on oltava oikeus, ja kansainvälinen osaaminen houkuteltava Suomeen selkeällä Talent Visa -mallilla. Työmarkkinat on rakennettava joustaviksi mutta reiluiksi, ja yhteiskunnan turvallisuutta on vahvistettava kyberpuolustuksella, yhteisöllisyydellä ja sääntelyllä, joka suojaa kansalaisdataa. Tämän rinnalla valtio voi investoida kotimaisiin huipputeknologioihin ja rakentaa Suomen brändiä vastuullisena vientimaana.

Neljänkymmenen vuoden kuluttua Suomi voi olla globaali johtaja koulutuksen, eettisen teknologian ja kiertotalouden aloilla. Yhteiskuntamme on silloin rakentunut vakaalle arvopohjalle, jossa kansalaiset eivät pelkää turvallisuutensa puolesta ja jossa jokainen voi kehittää itseään vapaasti. Teknologia ja datatalous palvelevat tulevaisuuden Suomessa myös yhteisöjä. Tämä itsessään mahdollistaa markkinoiden kehittämistä ja monipuolistamista yhä useamman Suomalaisen eduksi, mutta myös kaupankäyntiin ulkomaille. Kauppapaikkana internet on portti ympäri maailmaa. Se pitää huomioida jatkossa yhä enemmän. Yrittäjyyttä näiltä osin pitää mahdollistaa enemmän ja verkostoitumisen mahdollisuuksia on mahdollistettava! Työelämä tuleemyös joustaa ihmisten elämäntilanteisiin, jotta perusturva yhdistyisi aiempaa enemmän merkitykselliseen osallistumiseen työelämän ja yhteiskunnallisen ja taloudellisen vaikuttamisen saralla.

Meidän tulee säilyttää ylpeytemme hyvinvointivaltiosta, jossa menestys ei perustu sattumaan vaan yhteiseen tahtotilaan rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Tulevaisuuden Suomi kuuluu länsimaiseen arvoyhteisöön, mutta tuo siihen omat vahvuutensa: puhdas luonto, korkea osaaminen ja vakaa yhteiskunta. Arvomme – turvallisuus, osaaminen, mahdollisuus ja vapaus – eivät ole vain tavoitteita, vaan perusta, jolle rakennamme huomisen.

Meidän on toimittava mahdollisuuksien mukaan niin pian kuin mahdollista, jotta voimme katsoa tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Työllisyys, turvallisuus ja talous eivät ole toisistaan irrallisia, vaan toisiaan tukevia rakenteita. Tämän on näyttänyt työllisyyden, talouden ja turvallisuuden historia yhdessä ja erikseen.  

Vahvistamalla näitä kaikkia, voimme varmistaa, että suomalaiset voivat elää tulevaisuudessa niin vapaasti, turvallisesti kuin vauraasti – yhdessä.

Ruuantuotannon omavaraisuusasteeseen ja alkutuottajien osuuteen pitää panostaa.

Tulevaisuuden Suomen ruokaturva rakentuu omavaraisuuden, älykkään tuotannon ja reilun alkutuottajatalouden varaan. Nykyiset globaalit kriisit ja toimitusketjujen haavoittuvuus ovat osoittaneet, että kotimaisen ruuantuotannon vahvistaminen on kansallinen turvallisuuskysymys.

 Suomi voi nostaa omavaraisuusastettaan hyödyntämällä tarkasti kohdennettua teknologiaa – kuten automaattisia kasvihuoneita, robotiikkaa ja tarkkuusviljelyä – jotka mahdollistavat suuremman tuoton pienemmällä resurssimäärällä. Samalla tulee panostaa maaseudun infrastruktuuriin ja energiaratkaisuihin, jotka tekevät paikallisesta tuotannosta elinkelpoista ja ympäristöystävällistä.
Alkutuottajien taloudellista asemaa on parannettava korjaamalla elintarvikeketjun tulonjakoa ja varmistamalla, että tuottaja saa työstään oikeudenmukaisen korvauksen. Näkisin niin, että alkutuottajalla pitäisi olla enemmän sananvaltaa siinä, minkälainen tuotantoketju ja miten järjestetty tuotantoketju alkutuotteelle syntyy. Välikäsiä pitäisi vähentää. Suuret jalostamot ovat monopolisoineet tulosta, eikä maatalous houkuttele työn kuormittavuuden sekä olemattomiin hävinneiden alkutuottajan saamien osuuksien myötä. Näin ei pitäisi olla. Suunta pitäisi olla enemmän kohti aitoa yrittäjyyttä. Kohti aitoja markkinoita. 

Yhteiskunnan on kohdeltava viljelijää, ruuan alkutuottajaa - strategisena toimijana, ei pelkästään markkinoiden armoilla olevana yrittäjänä. Tuki- ja verojärjestelmien tulee palkita kestävistä tuotantotavoista ja ruoan kotimaisuudesta. 

Nuoria tulee kannustaa maatalousyrittäjyyteen koulutuksen, pääoman saatavuuden ja sosiaalisen arvostuksen kautta. Näin Suomi voi rakentaa ruokajärjestelmän, joka on ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä – ja jossa suomalainen ruoka on ylpeyden aihe, ei itsestäänselvyys. Maatalous on yrittäjyyttä, ei vain tuotantoa. Tämä unohtuu liian usein, eikä tätä olla ymmärretty riittävästi. Alkutuottajista ja maatalousyrittäjistä on tullut ns. "pakollinen paha", koska ruokaa kuitenkin tarvitaan. Samalla ollaan unohdettu, että ilman ruuantuotantoa, ilman ruokaa ei meillä ole mitä syödä. Ja se on tullut kouriintuntuvaksi jauhelihahyllyjen tyhjentymisen muodossa. Alkutuottajalle kuuluu aiempaa reilumpi osuus tuotteen loppuhinnasta. Nykyinen malli ei tee maatalousyrittäjyydestä millään tavalla kestävää tai kannattavaa. Nykyinen elintarvikeketjutus on aivan liikaa keskittynyt, mikä luonnollisestikin syö tuottajan asemaa ja heikentää tuottajan toimeentuloa. Samaan tapaan kuin hallinnon muillakin osilla, elinvoimainen Suomi edellyttää hajautettua palveluverkkoa ja elinkeinorakennetta.

Vaihtoehtoja nykyiselle mallille on lukuisia. Voitaisiin lisätä paikallista jalostusta ja suoramyyntiä. Nykyinen teknologinen kehitys sekä tietoliikenneyhteyksien mahdollisuudet tämän mahdollistaa. Osaaminen näiden asioiden saralla on usein kuitenkin joko puutteellista tai muutosvastarintaa herättävää. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että kun digiloikkaa esimerkiksi markkinoiden suuntaan otetaan - otetaan usein suuntaa myös laajenevimpien markkinoiden suuntaan. Ja ei - en tarkoita, että kaikki haluaisivat laajentaa markkinoitaan, mutta jos halutaan tehdä maatalousyrittäjyydestä keskiö, niin silloin laajentaminen on osa kilpailua. Toisin sanoen - meidän pitää luoda uusia liiketoimintamalleja maaseudulle. Tämä tarkoittaa jakelukanavien monipuolistamista, välikäsien vähentämistä ja logistiikan tehostamista tuottajalähtöisesti. 
 

Tulevaisuus voi olla myös hyvä.

Suomen tulevaisuuden turvaaminen vaatii kokonaisvaltaisen, useita aloja yhdistävän lähestymistavan. Ehdotettu nelipilarinen järjestelmä tarjoaa keinot, joilla maamme voi kehittyä teollisesti, turvallisesti, terveellisesti ja taloudellisesti – samalla kun inhimillinen ulottuvuus pysyy järjestelmän ytimenä. Historia opettaa, että vahvimmat yhteiskunnat ovat yhdistäneet teknisen kehityksen eettiseen vastuunkantoon ja yksilön mahdollisuuksien tukemiseen. Näin syntyy järjestelmä, jossa vapaus ja vastuu, perhe ja yhteisö, työ ja hyvinvointi kulkevat rinnakkain.

Suomen teollinen kehitys 1800-luvun lopulta lähtien on nojannut raaka-aineiden jalostamiseen, mutta tulevaisuudessa tuotannon kestävyys ja älykkyys nousevat tärkeimmiksi tekijöiksi. Automaatio, robotiikka ja tekoäly tarjoavat mahdollisuuden nostaa tuottavuutta ilman resurssien ylikulutusta. Teollisuutta ohjaavan mallin tulee nojata kiertotalouteen, jossa jäte muuttuu raaka-aineeksi ja energiankäyttö on puhdasta ja hajautettua. Suomesta voi tulla "pienen mittakaavan suurvalta" erikoistumalla korkean jalostusasteen tuotteisiin, kuten biosensoreihin, älymateriaaleihin ja hiilineutraaleihin koneisiin. 

Tämä muutos vaatii investointeja koulutukseen, tutkimusinfrastruktuuriin ja julkisen sekä yksityisen sektorin tiiviiseen yhteistyöhön. Työntekijöiden uudelleenkoulutus on historiallisesti osoittautunut tehokkaaksi kriisin ratkaisijaksi – kuten Nokian jälkeisessä rakennemuutoksessa nähtiin. Tulevaisuuden työ on erilaista, mutta yhtä arvokasta. Inhimillinen arvo ei voi perustua vain tuotantoon, vaan kykyyn oppia ja sopeutua.

Turvallisuuskin kuluu. Turvallisuudenkin pitää uudistua.

Turvallisuuden käsite on laajentunut. Sotilaallinen puolustus on edelleen tärkeää, mutta nyt rinnalle ovat nousseet kyberturvallisuus, kriisinkestävyys ja yhteiskunnallinen eheys. Teknologian rooli turvallisuuden ylläpitäjänä on keskeinen. Älykkäät valvontajärjestelmät, digitaalinen uhkatiedustelu ja energiaomavaraisuus muodostavat uuden aikakauden "digitaaliset muurit". 

Historia osoittaa kaikilta osin, että turvallisuus ei koskaan synny pelkällä voimalla – se syntyy luottamuksesta.

Perheiden ja yhteisöjen rooli kriisinkestävyyden ytimenä on kiistaton. Poikkeusolot, kuten pandemia, osoittivat, että yhteiskunnan liima on arkinen vastuu toisista. Tulevaisuuden turvallisuusmallin tulee yhdistää valtiollinen kapasiteetti ja ruohonjuuritason kyvykkyys. Kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen koulutuksella, informaatiolukutaidolla ja kriisiharjoittelulla antaa Suomelle aidon turvaverkon.

Turvallisuus on kokonaisvaltainen tila, jota ei siis mitata vain ulkoisten uhkien torjumisen tehokkuudella. Mikäli yhteiskunta ei saa jäseniltään luottamusta muuten, kuin kerran neljässä vuodessa vaalien merkeissä, ei voida puhua kokonaisvaltaisesta turvallisuudesta. Terveys ei ole vain hoitoa vaan hyvinvoinnin kokonaisuutta. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä ja perusterveydenhuolto ovat historiallisesti olleet menestystarinoita, mutta nyt ne kaipaavat päivitystä digitaaliselle aikakaudelle. 

Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto – esimerkiksi biosensoreihin perustuva arjen terveydenseuranta – voi vähentää sairauksia ja hoitokuluja. Tekoälyllä voidaan analysoida terveysdataa yksilöllisesti, mutta sen käytön on oltava eettisesti läpinäkyvää.

Terve yhteiskunta syntyy yksilön ja perheen voimavaroista. Tuki mielenterveydelle, liikunnalle ja arjen hyvinvoinnille on investointi, ei kulu. Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy on paitsi inhimillinen velvollisuus, myös kansantaloudellinen välttämättömyys. Tulevaisuudessa meidän on tuotava terveys ihmisten koteihin – helposti, edullisesti ja arvostavasti. Samaan aikaan, meidän pitää kuitenkin voida huomioida elinvuosien lisääntymisen vaikutus ihmisten loppuvaiheen elämänlaatua tukevien palveluiden saatavuuteen. Meidän pitää täten uudistaa lainsäädäntöämme sellaiseen suuntaan, jossa palvelut vastaavat aidosti tarvetta, jonka jokainen meistä tulee kohdanneeksi. Palveluiden pitää vastata aitoon palveluntarpeeseen. Tämä ei ole ainoastaan moraalinen kysymys, tai taloudellinen tekijä. Tämä on isossa osassa yhteiskuntarauhan säilymisen tulevaisuutta. Kokonaisturvallisuutemme säilytetään inhimillisellä tarpeeseen vastaamisella ja tarpeeseen vastaamisen kautta mahdollistuneilla, yhteisöllisillä arvoilla. 

Ei vain talous edellä, vaan talouden realiteetit ymmärtäen. 

Taloudellinen kehitys ei saa tarkoittaa vain BKT:n kasvua, vaan sen on tuotava mukana inhimillistä kehitystä. Verotuksen tulee ohjata pääomia kestäviin investointeihin ja innovaatioihin, ei lyhyen aikavälin voittoihin. Julkinen sektori voi olla strateginen rahoittaja korkean riskin teknologioille – kuten energia- ja lääketieteen aloilla. Historia tuntee esimerkkejä, kuten Yhdysvaltojen DARPA tai Suomen Tekes, jotka mahdollistivat teknologisia läpimurtoja.

Taloudellinen vapaus edellyttää myös sosiaalista turvaa. Yhteiskunnassa, jossa yrittäjä tai yksinhuoltaja voi toimia pelkäämättä putoavansa pohjalle, luodaan uusia mahdollisuuksia. Itsensä kehittämisen mahdollisuus – koulutuksen, kulttuurin ja työn kautta – on avain inhimillisesti kestävään kasvuun. 

Raha ei yksin luo hyvinvointia, mutta oikein suunnattu talouspolitiikka mahdollistaa sen.

     - 15.6.2025 Anttiolavi Salonen