Koronan aikaan yhteiskunta otti jättiharppauksen mahdollisuuksien suuntaan kaikessa, mikä nykyisellään on arkipäivää. Huomisen Suomessa välimatkojen taittaminen on mahdollista kolmanneksessa siitä, mitä välimatkojen taittaminen nykyisellään kestää. Ja kaikki tämä teknisten mahdollisuuksien vuoksi. Jos tätä nykyä kestää liikkua 30 kilometrin matka 20 minuuttia, niin vielä ennen vuotta 2030, jos tekniikkaan halutaan panostaa ja jos otamme ihanteeksemme olla jälleen ratkaisujen ja kehityksen huippumaa tuo matka kuljetaan alle kymmenessä minuutissa.
Esimerkiksi droonien käyttökelpoisuudelle yhteiskunnan palveluiden laajentamisessa on tuskin käytännössä rajoja.
Uskon, että tulemme kokemaan positiivisen yhteiskunnallisen kukoistuksen kaikilla sellaisilla yhteiskunnan osa-alueilla, joihin uskallamme panostaa hurjaa vauhtia kehittyvän älyteknologian ja tietoteknisten ratkaisujen muodossa - muutaman vuoden sisään. Toki tulemme kuulemaan monenlaisia soraääniä ja niin kuuluukin. Muutos on pelottavaa ja uhkaavaakin. Uskon kuitenkin siihen, että palveluverkkojen kehittymisen myötä, Suomen pitäminen asuttuna tulevaisuudessa on kokonaisuudessaan mahdollista.
Me tarvitsemme kuitenkin poliittista pelisilmää, jolla mm. mikro - ja pk.-yrittäjiä ja yrityksien mahdollisuuksia toimia maailmanlaajuisissa verkostoissa ylläpidetään tehokkaasti myös muualla kuin kaupunkikeskittymissä.
Kun teknologia laajenee tiuhaan asuttujen asuinalueiden reunoilta, niin teknologian mahdollisuudet mahdollistavat aiempaa laajemmat tietotekniset ratkaisut sekä niiden käyttöasteen myös haja-asutusalueilla sekä maaseudulla.
Kenties ja toivottavasti tulemme näkemään myös maatalouden arvostuksen uudelleennousua isompien ja pienempien tuottajien toimesta, kun palvelurakenne todella lähtee kehittymään.
Tulevaisuus tulee. Olimmepa me mitä mieltä siitä tahansa. Tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin olisi hyvä varautua jo nyt.